Uusi piispa Teemu Laajasalo – ”Kristinuskon ihmeellisimpiä ajatuksia on mahdollisuus aloittaa alusta”

Helsingin piispa Teemu Laajasalon virkaan vihkiminen, arkkipiispa Kari Mäkinen antaa piispansauvan.

Helsingin piispa Teemu Laajasalon virkaan vihkiminen, arkkipiispa Kari Mäkinen antaa piispansauvan. (Kuva Markku Pihlaja)

Teemu Laajasalo pohti saarnassaan anteeksipyytämisen lisäksi myös satavuotiasta Suomea.

KIRKKO Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa tänään Helsingin tuomiokirkossa. Saarnassaan hän käsitteli päivän evankeliumin mukaan anteeksipyytämistä ja anteeksiantoa.

Piispa Laajasalon sanoin anteeksiantaminen on luopumista, ja anteeksipyytäminen on nöyrtymistä.

– Se, joka antaa anteeksi päästää sananmukaisesti irti ja luopuu vaatimuksestaan. Se, joka pyytää anteeksi joutuu myöntämään virheensä, pienuutensa, osaamattomuutensa, harkitsemattomuutensa ja pahuutensa.

Hän kertoi, kuinka lasten leikeissä anteeksipyynnön ja anteeksiannon jälkeen halataan tai kätellään, pyyhitään kyyneleet ja jatketaan leikkiä.

– Aikuisen kohdalla usein jää jäljelle itsesyytökset, masentunut mieli ja huonouden tunne. Aavistelen, että jokainen meistä on joskus toivonut saavansa uuden mahdollisuuden aloittaa uudestaan, puhtaalta sivulta.

Laajasalo totesi, että kristinuskon ihmeellisimpiä ajatuksia on mahdollisuus aloittaa alusta.

– Anteeksianto on tämänkin hiippakunnan ainoa tuki ja turva. Kansa erehtyy, johtajat erehtyvät, Jumala antaa anteeksi. Anteeksianto on annettu seurakunnalle pitämään joukko yhtenä.

Laajasalo muistutti kuulijoitaan, että jokaisen armahdetun tehtävä on armahtaa lähimmäistään, kysyä, ketkä ovat kovasydämisyyden kohteina, kysyä, ketkä ovat erityisen hädän alla sekä kysyä yhä uudestaan, ketkä ovat toivonsa ja elämänsä menettäneitä lähimmäisiämme.

Teemu Laajasalo pohti saarnassaan myös satavuotiasta Suomea, reformaation 500-vuotismerkkivuotta sekä ensi vuonna alkavaa sisällissodan muistovuotta.

– Iloisen itsenäisyyden ohella olemme jo pian pakotettuja muistamaan erityisen synkkää vaihetta ja kansakunnan traumaa. Reformaation kulttuurimerkityksestä puhutaan usein ja sitä edes ei voi oikeastaan liioitella. Voisiko kuitenkin kysyä, että olisiko lukutaidon ohella reformaation lahja satavuotiaalle Suomelle anteeksianto?

Piispa Laajasalo päätti saarnansa kolmeen kysymykseen: ”Kenelle sinä voisit tänään antaa anteeksi?”, ”Keneltä sinä voisit tämän messun jälkeen pyytää anteeksi?” sekä ”Mitä sinä voisit tänään uskoa vihdoin saaneesi anteeksi?”.

Kommentoi Facebookissa