KOLUMNI Tällä vuosituhannella taloudellisen vallankäytön eliittiin ovat uineet ministereiden erityisavustajat, joista moni on siirtynyt lobbausfirmoihin myymään luottamuksellista tietoa suuresta rahasta uudelle työnantajalleen. Lobbausfirmat eivät halua kertoa asiakkaistaan mitään vedoten liikesalaisuuteen. Se on ymmärrettävää, koska huomattava osa lobbarifirmoista tekee hyvin kannattavaa liiketoimintaa rahastamalla valtiota eli veronmaksajia.
Runsas vuosi sitten valtiovalta jakoi satoja miljoonia koronatukea vääriin osoitteisiin. Business Finland antoi miljoonavoittoja takovalle Suomen suurimmalle lobbausfirma Miltton Groupille sata tonnia. Yhtiön työntekijöihin ovat kuuluneet tai kuuluvat entisten ministereiden luottohenkilöt, pääministeri Jyrki Kataisen oikea käsi Jussi Kekkonen, pääministereiden Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen luottoavustaja Anna-Mari Vimpari, pääministeri Antti Rinteen erityisavustaja Matti Hirvola, työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen erityisavustaja ja nykyinen keskustan kansanedustaja Eeva Kalli, työministeri Tarja Cronbergin erityisavustaja Elina Moisio sekä nykyisen vihreiden sisäministeri Maria Ohisalon erityisavustaja Ville Hulkkonen, joka mediatietojen mukaan siirtyy lobbariksi bensafirmaan, jossa johtajana on sisäministerin aviomies.
Myös eduskunnan hallinnoima Sitra on maksanut lobbarifima Milttonille huomattavia summia konsultoinnista. Yhtiön laskutusperiaatteista kertoo paljon se, kuinka vajaan parin tunnin kirjoitusvalmennuksesta tekaistiin silmää räpäyttämä 2750 euron lasku. Mitähän on tuumannut suojatyöpaikan Sitrasta löytänyt entinen pääministeri Jyrki Katainen? Tuntipalkasta oli varmasti helppo sopia, kun Milttonista löytyi hänen entinen alaisensa ja luottomiehensä.
Suomen Kuvalehti kertoi viime syksynä, että valtion omistama kehitysyhtiö Vake maksoi Rud Pedersen -yhtiölle yli sata tonnia, josta puolet meni ”sidosryhmäviestintään”. Edellisen hallituksen pääministeri Juha Sipilän erityisavusta Riina Nevamäki on kyseisen lobbausfirman osakas. Tällä hetkellä yritys lobbaa valtiota ostamaan hävittäjäksi ranskalaisen Dassaultin Rafalea. Rud Pedersen -lobbausfirmasta löysi töitä myös Sipilän hallituksen kokoomuslaisen ministerin Petteri Orpon erityisavustaja Laura Åvall, palkkalistoilla on ollut lisäksi SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Matias Mäkynen.
Sitran entinen yliasiamies ja pääministeri Esko Aho ei ole enää laskuttamassa suomalaisia veronmaksajia, vaan venäläisiä Sberbankin korkeimmassa hallintoelimessä. Mitä Suomen entisellä pääministerillä on myytävää Venäjän valtion hallinnoimassa pankissa, joka on kaiken lisäksi EU:n pakotelistalla? Miksi Aho suostui tällaiseen korruptiolta haiskahtavaan toimintaan ja moraalittomuuteen?
Sama voisi kysyä entiseltä pääministeri Paavo Lipposelta, venäläisen putkifirman lobbarilta. Myöskään Sipilän hallituksen liikenneministeri Anne Bernerille ei tuottanut vaikeuksia siirtyä suoraan ministerin pallilta ruotsalaisen SEB-pankin hallitukseen suuresta rahasta, siis aivan samasta syystä kuin Aho ja Lipponen. Onko tällainen isänmaallista toimintaa, sillä on vaikea kuvitella ruotsalaista pääministeriä venäläisen pankin tai putkifirman lobbariksi.
Politiikan pyöröovea käyttävät entiset ministerit, avustajat, johtavat virkamiehet ja kansanedustajat, jotka siirtyvät ilman omantunnon tuskia lobbausfirmojen, etujärjestöjen, yksityisten firmojen ja työeläkeyhtiön palvelukseen. Raha ratkaisee sen, kenen ääni kuuluu esimerkiksi lakien valmistelussa. Näin kansalaisten vaikuttaminen demokraattiseen päätöksentekoon pienenee.
Kuka lobbaa keitä ja mistä hinnasta? Sitä ei haluta paljastaa, vaikka lobbaus on tänään olennainen osa päätöksentekoa. Hyviä kysymyksiä voisi jatkaa. Miksi ministereiden erityisavustajien ei tarvitse kertoa sidonnaisuuksistaan? Miksi lobbauksen väärinkäyttöä ei ole kriminalisoitu? Miksi ministerien entisten avustajien sallitaan lobata entistä työantajaansa maan hallitusta? Siksi, että lobbauksesta on tullut pimeä maan tapa ja olennainen osa hyvä veli -järjestelmää.
Pääministeri Sanna Marinin hallitus aikoo perustaa avoimuusrekisterin. Uudella lailla on tarkoitus vaikuttaa päätöksenteon läpinäkyvyyteen, epäasialliseen vaikuttamiseen ja parantaa kansalaisten vaikutusvaltaa demokraattisessa päätöksenteossa. Hanketta on valmistelemassa kansanedustajista koottu ohjausryhmä, siksi uuden lain syntymistä voi syystä epäillä.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Valtio piilottaa veronmaksajien rahoja – mihin käytetään Ilmastorahaston miljardit?
Kommentoi Facebookissa