FINLANDIA-PALKINNOT Kolme kirjallisuuden Finlandia-palkintoa jaettiin tänään Helsingissä, kunkin palkinnon arvo on 30 000 euroa. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai Juha Hurme teoksellaan Niemi (Teos), joka oli myös yleisöäänestyksen ykkönen kaunokirjallisuuden kategoriassa.
Voittajan raadin asettamista kuudesta ehdokkaasta oli valinnut ministeri Elisabeth Rehn, joka kuvaili valintaansa:
– Valitsemani kirja tarjoaa valtavan määrän tietoa maapallomme vaiheista sen synnystä asti, maaperästä, elävistä olennoista joista hiljalleen tuli ns. ihmisiä. Heidän saavutuksensa historian kulussa tieteen, taiteen, ilmaisun ja uskontojen alalla muodostavat valtavan tietopaketin. Kertoja katsoo hyväntahtoisesti tapahtumia kuin ulkopuolelta, uskomattomalla huumorilla yhdistäessään niitä nykyaikaan.
Elisabeth Rehn korosti kirjan ansioista myös sen tarjoamaa lukunautintoa.
– Ja sitten minua miellytti naisten aseman kuvailut, Kalevalaisen runouden vahvana osana, Bocaccion arviolla että naiset ovat tasavertoisia ihmisiä, tosin myös Kantin toteamuksella että naisilta puuttuu kyky korkeimpaan abstraktiin ajatteluun. Mutta lopussa saamme kuitenkin optimistisia vihjeitä naisten ajan koittamisesta, Canth, Onerva, Södergran… Sulkiessani kirjan minulla oli hyvä olo, olin oppinut paljon, ihmetellyt, pudistanut päätäni, nauranut usein.
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai tänä vuonna Riitta Kylänpään kirjoittama Pentti Linkola – ihminen ja legenda -teos (Siltala). Tietokirjallisuuden palkinnonsaajan valitsi toimittaja Matti Rönkä, joka puheessaan analysoi voittajateosta vaikuttavaksi ja vuoden parhaaksi tietokirjaksi.
– Kirjailija häivyttää tässä teoksessa itsensä. Mikään narratiivi, kuvailu ei ole kirjailijan keksimää, vaan muiden sanomaa, kohteen itsensä kertomaa tai muistiinpanemaa. Todellakin kaikkitietävä kertoja, joka ei huuda itse, vaan valikoi ja päästää muut äänet kuuluviin. Samalla – eksaktien faktojen, listojen, piirrosten, lapsen muistojen kautta – kertoja laittaa lukijan tekemään itselleen kuvan kohteesta, erikoisesta ihmisotuksesta.
– Lukija saa itse kotipsykologina päätellä kuinka lapsuuden kokemukset ja menetykset muovasivat ihmisen. Jyrkän. Ankaran. Kirjoittaja kattaa kaiken tarjolle – ja lukija nauttii ylellisestä puffetista – vaikka suoraan verkosta poimitut kuoreet tai lapion terästä juotu järvivesi eivät maittaisikaan. Mutta on syötäväksi mustikoitakin.
Matti Rönkä valitsi kirjan esiraadin asettamista kuudesta tietokirjasta ja myös kommentoi omaa jääviyttään, koska hänen tyttärensä kuului työryhmään, joka oli tehnyt yhden ehdokkaana olevista kirjoista.
– Oma kohunsa kiehui minun ympärilläni. Rönkä on jäävi, salapoliisit keksivät. Turha selittää, että taatusti ensimmäisenä sen sanoin – olen jäävi, tytär yhtenä kirjoittajana 22 tekijän kirjassa – ja kysyin vakavasti osallisilta – jatkanko. Pientä ihmistä se melskaus ahdisti. Mutta kun luin kaikki ehdokkaat, tunsin että kyllä minä näitä pystyn arvioimaan.
Kysyä tietysti voi, oliko tällaisessa kilpailuasetelmassa oikeastaan enää viisi teosta, joista diktaattori pystyi voittajan valitsemaan. Päivän Lehti kirjoitti tapauksessa tässä.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajan valitsi laulaja Anna Puu, joka ei välittänyt ennakkopaineista, joita ehdolla oleva Mauri Kunnaksen kirja epäilemättä toi, vaan myönsi palkinnon Sanna Manderin kirjalle Nyckel-Knipan, suomennettuna Avain hukassa (S&S).
Anna Puu oli lukenut kirjaa yhdessä lapsensa kanssa ja kuvaili lukutapahtumaa ja vaikutelmia kirjailijalle osoittaen:
– Ensimmäinen kommentti lapseltani, kun aloin lukea hänelle ”Avain hukassa” -kirjaasi: ”Ai onks tää runokirja?” Minä: ”Joo…” Hän: ”JES!”. En tiennytkään lapseni olevan suuri riimien ystävä. Avainta etsittiin hassuista asunnoista ja riimittely jatkui vielä iltasatuhetkenkin jälkeen.
– Yhden sivun kohdalla molemmat haukkasivat henkeä yhtä aikaa ja katsottiin toisiamme. Erään jazzia rakastavien asukkaiden seinällä oli samanlainen taulu kuin meillä kotona. Pori Jazzien virallinen juliste vuodelta 2011, joka pienen googlettamisen jälkeen osoittautui olemaan Sanna sinun suunnittelemasi! Minua ilahdutti myös ruotsinkielisen version runot, sillä ne olivat erilaisia kuin suomenkielisessä painoksessa.
Lasten ja nuortenkategoriaankin liittyi tänä vuonna erikoinen episodi, nyt palkinnon saanutta Avain hukassa -kirjaa on syytetty plagiaatiksi ja Talo kulman takana -kuvakirjan tekijät ovat vaatineet tekijänoikeusneuvostoa selvittämään, onko teos liikaa heidän kirjansa kaltainen. Kirjasäätiö on kuitenkin todennut, ettei syytös vaikuta Avain hukassa -kirjan asemaan kilpailussa.
Mauri Kunnaksen suuri suosio tuli kuitenkin esille toista kertaa osana Finlandia-kilpailua järjestetyssä yleisöäänestyksessä, jossa valintalautakuntien valitsemista Finlandia-ehdokkaista lukijat pääsivät kertomaan omat suosikkinsa. Äänestys oli käynnissä Kirjasäätiön internetsivuilla hieman yli kaksi viikkoa, ja äänestää sai niin tietokirjallisuuden, kaunokirjallisuuden kuin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-kategorioissa.
Yleisön suosikiksi kaikista 18 ehdokkaasta nousi Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kisaava Mauri Kunnas teoksellaan Koiramäen Suomen historia (Otava). Omassa kategoriassaan Kunnas vei lähes kaksi kolmasosaa äänistä.
Lukijoita kiinnosti äänestyksen perusteella tällä kertaa kuitenkin eniten Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat, sillä ääniä annettiin tässä kategoriassa muita kategorioita enemmän. Suosikiksi tietokirjoista nousi selkeästi Hanna Nikkasen ja työryhmän ilmastonmuutosta käsittelevä teos Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Into).
Kaunokirjallisuuden puolella erot olivat pienempiä ja kilpailu tasaisempaa. Lukijoiden suosikki kuitenkin erottu myös tässä ryhmässä ja se oli Juha Hurmeen Niemi (Teos).
Finlandia-palkinto on perustettu vuonna 1984. Aluksi siitä kilpailivat kaunokirjallisuuden ohella myös tietokirjat. Vuonna 1989 tietokirjoille perustettiin oma Finlandia-palkintonsa ja lasten- ja nuortenkirjat saivat oman Finlandiansa vuonna 1997.
Finlandia-kilpailuja järjestävän Suomen kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén totesi avauspuheessaan somekeskustelujen tulevan vuosi vuodelta tärkeämmäksi myös kirjallisuuskilpailujen kohdalla ja ensimmäistä kertaa otetun mukaan erityisiä somevaikuttajia.
– Sosiaalisen median merkitys kirjallisuudesta käytävän keskustelun foorumina kasvaa kasvamistaan. Säätiö pestasi ensimmäistä kertaa joukon sosiaalisen median sanankäyttäjiä ja kirjanystäviä Finlandia-lähettiläiksi edistämään lukijoiden innostusta tutustua ehdokaskirjoihin ja keskustella lukukokemuksistaan.
Kommentoi Facebookissa