YHDISTYKSET Ei riitä, että kansa kokoontuu pelipöydän äärelle vain muutaman kerran vuodessa. Näin tiivistää tuntojaan Ylivieskan invalidiyhdistyksen hallituksessa vaikuttava Jani Palola. Kolmikymppinen Palola sanoo paikallisyhdistyksen toimineen pitkään niin sanotusti joutokäynnillä.
– Jäseniä on, mutta toimintaa ei. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen huomannut, että yhdistyksen toiminta on kietoutunut täysin perinteiden ympärille, tradenomiksi kouluttautunut Palola taustoittaa.
Ylivieskan yhdistyksessä on menossa kuitenkin muutosten aikakausi. Vuosi käynnistyi Palolan mukaan idearikkaissa merkeissä.
– Tai sanotaanko näin, että laitamme isompaa vaihdetta päälle ja käynnistimme ideoiden metsästyksen. Ja näissä ideoissa ei kannata kenenkään nuukailla. Kaikki ajatukset ovat tärkeitä ja enemmän kuin tervetulleita, Jani kertoo toiveikkaana.
Samalla kun uudet ideat muhivat, niin Ylivieskan yhdistyksessä aktivoidutaan myös rahakirstun äärellä.
– Toki Invalidiliitolta olemme saaneet rahaa muun muassa tietokoneen hankintaan, mutta tulevan vuoden keskiössä on pistää avustuskirjeitä myös muihin osoitteisiin.
Vuosisuunnitelman ytimessä on Janin mukaan säännöllistä tekemistä, jokaiselle jotakin. Tavoitteena on tehdä pysyvä toimintasuunnitelma, jonka voi halutessaan napsauttaa vaikka jääkaapin oveen toimintapäivyriksi.
– Jos pystyisimme kokoontumaan esimerkiksi pari kertaa kuukaudessa, niin ei yhdessä tekemisen tarvitsisi olla joka kerta identtistä. Juuri tätä varten tarvitsemme nyt jäseniltämme hyviä ideoita.
Vertaistuki on tärkeää
Ylivieskan yhdistyksessä on tällä hetkellä 140 jäsentä, joista noin parikymmentä kuuluu niin sanottuun aktiivirinkiin. Oman nosteensa toimintaan tuo myös tietoisuuden levittäminen.
– Olemme saaneet mukaan myös uusia kasvoja. Yhdistyksessä on käynnistynyt eräänlainen sukupolvenvaihdos, joka antaa kokonaistoimintaan aivan uusia mahdollisuuksia. Kokemus vastaan nuoruus on aina hyvä yhdistelmä.
Jani tietää mistä puhuu, hän sanoo olleensa aikanaan porukan nuorin jäsen.
– Hyvin tällainen keltanokkakin sai asian ytimestä kiinni. Tykkään muutenkin yhteisten asioiden hoitamisesta. Kosketuspinta elämään on aivan erilainen, kun asiaa pystyy peilaamaan myös pintaa syvemmältä, vammaisneuvostossa vaikuttava kaupunginvaltuutettu hymähtää.
Yhdistystoiminnan kautta Jani sanoo saavansa myös tarvittavaa vertaistukea.
– Sitä ei ole koskaan liikaa. Varsinkin vuonna 2007, jolloin ajoin hirvikolarin ja vammauduin, tunsin olevani pitkän aikaa paikkakunnan ainoa pyörätuolissa istuva. Nyt tilanne on toinen. Invalidiliiton ja paikallisyhdistysten ansiosta olemme löytäneet toisemme. Vertaistuki on maailman kallein asia ja tätä täytyy vaalia ja kehittää niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla.
Viestikapula vaihtui
Jani Palola toivottaa tervetulleeksi yhdistyksen uuden, vuoden alusta aloittaneen puheenjohtajan, Tomi Tikkasen. Palola kehuu, että kapulan vastaanottaa toiminnan kaveri. Yhdistyksen uudelleen aktivointi on jälleen hyvissä ja idearikkaissa käsissä.
Puheenjohtajana aloittanut Tomi Tikkanen, 24, sanoo olevansa ihan uusi kasvo koko yhdistyksen toiminnassa.
– Menin mielenkiinnosta yhdistyksen kokoukseen ja lähdin puheenjohtajana kotiin. Tehtäväkenttä on täynnä mielenkiintoisia haasteita. Tavoitteena on tehdä kokonaisvaltainen ryhtiliike, Tikkanen tuumii.
– Ensimmäinen rasti on uudistaa toiminta nykyhetkeen ja saada enemmän jäseniä sekä kokouksiin että eri tilaisuuksiin. Meidän tulee olla näkyvillä ja kuuluvilla.
Järjestelmäasiantuntijana työskentelevä Tikkanen rummuttaa sosiaalisen median nimiin.
– Somekanavat ovat yksi hienoin ja nopein reitti saada näkyvyyttä ja samalla pitää yhteyttä myös jäseniimme. Töitä riittää, mutta yhdistämällä voimat ja ideat, uskallamme odottaa myös tuloksia.
Suoran toiminnan nainen
Oulun Invalidien Yhdistyksen varapuheenjohtajana puolestaan vuoden alusta aloittanut Anni Mannelin, 29, on otettu uudesta näköalapaikasta.
– Nimike on ensimmäinen laatuaan, joten koen saaneeni todella suuren mahdollisuuden. Tämä on näytön paikka, pyrin tuomaan yhdistykseen raikkaan tuulahduksen myös oman pelikenttäni kautta, järjestöaktiivina tunnettu Mannelin muotoilee kiitollisena.
Sähköpyörätuolisalibandyä harrastavalle Annille toiminta paikallisessa invalidiyhdistyksessä on kuitenkin hallituspaikan myötä tuttua.
– Toiminnan raamit ovat tiedossa, mutta hyvässäkin löytyy aina hiomisen varaa. Yhdistyksemme tarjoaa säännöllistä toimintaa kaikille jäsenilleen, mutta on huomioinut hyvin myös nuoret. Esimerkiksi erilaiset liikuntamuodot sekä vertaistuellisten teemojen ympärille rakennetut tapahtumat ovat vakiinnuttaneet paikkansa tapahtumakalenterissamme, Anni kertaa.
Anni sanoo olevansa kaiken vaikuttamisen suhteen niin sanottu suoran toiminnan nainen. Töitä riittää ja tulee aina riittämään. Anni Mannelin sanoo yhdistyksen monipuolisuuden olevan valttikorttina myös uusien jäsenien saamiseksi mukaan. Hän kannattaa myös joukkovoimaa ja rajojen unohtamista.
– Vammaisten nuorten kiinnostuksen kohteet poikkeavat harvoin terveistä nuorista. Toiminnan järjestäminen saattaa vaatia kuitenkin ulkopuolisten tahojen, kuten yhdistysten ja kuntien tukea. Mutta, jos on into ja tahtoa toimia, niin yleensä nämä pienet muotoseikatkin ovat helposti hoidettavissa.
”Mukaan ei lähdetä sattumalta”
Invalidiliiton järjestöasiantuntija Sanna Saarimaa on tyytyväinen, että uudet tekijät ovat löytäneet tiensä yhdistystoimintaan. Oulu-Kainuun alueella uusiin hallituksiin on saatu mukavasti uusia ja vieläpä nuoria jäseniä. Henkilökohtaisilla kontakteilla on ollut toivottua tehoa.
Järjestöasiantuntija Saarimaa toivookin, että yhdistykset tekisivät enemmän etukäteistyötä ja miettisivät valmiiksi tehtäviä, joille kaivataan tekijöitä.
– Tällöin tehtäviä on myös helpompi markkinoida ja uusi asioista kiinnostunut ihminen tietää paremmin, mihin on lupautumassa.
Saarimaan mukaan järjestötoiminnalla on yleisesti ottaen nostetta.
– Moni fyysisesti vammainen nuori haluaa olla vaikuttamassa omiin asioihinsa ja heidän aktiivisuutensa on ilahduttavaa. Kuitenkaan he eivät välttämättä halua rajata vaikuttamistaan vain paikalliselle tasolle, vaan näkevät asiat laajemmin.
Sanna Saarimaan mukaan nuoria kiinnostaa yhdistyksen jäsenyydessä myös tiedonsaanti.
– Paikallisten asioiden tiedotuskanavana toimii parhaiten yhdistys, mutta paikallistasolta on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin myös valtakunnallisella tasolla. Tarvitaan vain sitä kuuluisaa joukkovoimaa. Mottona pidämme edelleen, että yhdessä on mukavampaa kuin yksin.
Kommentoi Facebookissa