KOLUMNI Päivän Lehden vielä nuorella taipaleella on julkaistu jo yli 10 000 artikkelia. Ne antavat vankan pohjan aavistaa, minkälaiset uutiset tai tarinat ovat suosittuja lukijoidemme keskuudessa. Mahdollinen artikkelin suosio ei kuitenkaan ole määräävä mittari julkaisupäätöksiä tehdessä.
Pyrimme täydentämään kuvaa yhteiskunnasta, josta laaja joukko muita tiedotusvälineitä myös raportoi. Se tarkoittaa joskus erilaisen näkökulman miettimistä, tai yksinkertaisesti sellaisen uutisen julkaisemista, josta syystä tai toisesta muut eivät halua lukijoilleen kertoa.
Linja on ollut onnistunut, sillä lukijamäärämme perustaso on noussut koko ajan. Tunnettavuuden lisääntyessä myös trollaus sosiaalisessa mediassa on vähentynyt. Enää vain harvoin joku yrittää väittää uutisemme takana olevan jokin poliittinen agenda. Useimmiten takana on yksinkertaisesti maalaisjärki.
Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, virheitä sattuu ja niitä korjataan tarvittaessa. Tänä vuonna tarkennuksia vaatineita kohtia on ollut vain muutama. Luotettavan median tunnistaakin siitä, kuinka asiallisesti ja nopeasti se korjaa virheensä.
Vaikka koronavirus hallitsikin vuoden 2020 uutisointia, Päivän Lehden luetuin juttu julkaistiin ennen epidemian laajentumista helmikuussa. Toimittaja Anne Anttilan kolumni ”Maalaiskylän hiihtokilpailu peruttiin mielensäpahoittajien vuoksi – lapsille kun ei saa tuottaa pettymyksiä” on kerännyt lähes käsittämättömät yli 35 000 jakoa sosiaalisessa mediassa – ja lukijoita jo kuusinumeroisen luvun.
Kolumnistimme kertoi, kuinka lasten hiihtokisa ei toisten äitien mukaan sopinut pienokaisten luontaiselle kehitykselle, sillä lapsille ei saisi tuottaa pettymyksiä. Kaikki kun eivät hiihtokisaa voisi voittaa. Toimittaja löysi aiheen vieraillessaan kyseisellä paikkakunnalla toisen jutunteon yhteydessä, ja kolumni osui ajan hermolle tänä vuonna, kun ihmiset pahoittivat mielensä milloin mistäkin.
Kyseessä on pienehkö maalaiskylä ja painostus oli maataloudesta elantonsa hankkivalle kertojalle stressaavaa jo aikaisemmin, siksi haastateltava ei halunnut olla julkisuudessa asian tiimoilta. Toki tiedän hänen nimensä itse, sillä kolumnin vapaammasta tyylistä huolimatta tarkistimme tiedot. Ymmärrän kyllä kiinnostuksen, mutta en voi asettaa kyseistä henkilöä somekohun maaliksi.
Myös vuoden toiseksi suosituin artikkeli oli ehkä yllättäen kolumni. Kokenut journalisti Seppo Konttinen kertoi, kuinka ”Koronavirus paljasti rakenteellisen korruption – tukea saanut lobbausfirma täynnä ministereiden entisiä avustajia”. Yli 18 000 sosiaalisen median jakoa ja kymmenet tuhannet lukijat takaavat, kuinka valtaapitävien väärinkäytökset tai moraalisen harkinnan pettäminen ovat ikuista polttoainetta poliittiselle journalismille.
Kolmanneksi suosituin lukujuttumme yllätti myös toimituksemme, kuinkas muuten. ”Talvisotaan 15-vuotiaana lähtenyt Aarne haudattiin – väärät syytökset saivat veteraanin lopulta vangikseen” kertoo kuinka nuori Aarne Kähärä luuli tekevänsä suuren palveluksen isänmaalle, mutta päätyi sotarikoksista kollektiivisesti epäillyksi. Lukijamme tuntuvat edelleen olevan sen pienen ihmisen puolella.
Top 4 -sijalla oleva artikkeli ”Haavisto-tutkinnassa yllättävä paljastus – kikkailtiinko jälleen konsulttipalkkiolla Bernerin malliin?” kuuluu taas siihen poliittisen journalismin sarjaan, jonka faktoihin perustuvat uutiset ovat viimeaikaisten gallupien mukaan romahduttaneet ulkoministeri Pekka Haaviston suosion ja todennäköisesti katkaisseet myös hänen presidenttitiensä.
Viidenneksi suosituin artikkeli ”Susi tappoi metsästyskoiran Inarissa – poliisi kertoo ihmistä purreen eläimen olleen villikoira” ammentaa analyysimme mukaan lisäsuosiota sosiaalisessa mediassa olleista huhuista, joissa puitiin, oliko susi hyökännyt ihmisen kimppuun vai ei. Asiallisessa artikkelissa poliisi käy perusteellisesti läpi erilaiset tilanteet ja tapahtumat.
Kuudenneksi suosituin juttu, lokakuussa julkaistu uutinen ”Kimi Räikkönen jaksaa yllättää – ura jatkumassa Formula ykkösissä” vahvistaa sen, että Jäämiehen kansansuosio on vankka vuodesta toiseen ja Sport Contentin Päivän Lehdelle tuottamat urheiluartikkelit ovat löytäneet lukijansa.
Top 7 -listamme viimein artikkeli osoittaa, että nopeassa digitaalisessa uutisympäristössä voi syntyä myös kestäviä lukusuosikkeja. Artikkeli ”Kansallisarkistosta löytyi todiste – tutkijat mustasivat Lauri Törnin mainetta keksityillä väitteillä” on nimittäin itse asiassa julkaistu jo vuonna 2019, mutta se on kerännyt reilusti viisinumeroisen lukijamäärän myös vuonna 2020.
Omakohtaisessa artikkelissa kävin Kansallisarkistossa tutkimassa, pitivätkö kahden historiantutkijan väitteet Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnistä paikkansa. Eivät pitäneet, ja kirjalliset lähteet paljastivat tutkijoiden syyllistyneen sotasankarin maineen tahalliseen mustamaalaamiseen. Miksi artikkeli silti pysyy suosituimpien lukujuttujen listalla vuodesta toiseen?
Oma päätelmäni on, että jos tutkijat olisivat – niin kuin tieteellisiin periaatteisiin kuuluu – yksinkertaisesti vain todenneet tehneensä virheen, tapaus olisi jo poissa päiväjärjestyksestä. Sen sijaan toinen kirjoittajista, toksisen historiantutkimuksen etulinjassa oleva akatemiatutkija Oula Silvennoinen esiintyy viikosta toiseen mediassa kertomassa, kuinka kaikki häneen kohdistettu kritiikki on vain poliittista ajojahtia.
Holokaustitutkija Silvennoinen noudattaakin – paradoksaalista kyllä – natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbelsin oppeja. Kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu totuudeksi. Median tehtävä on huolehtia, että näin ei pääse käymään.
Kari Kallonen
Kirjoittaja on Päivän Lehden päätoimittaja
Lue myös: Klassikkokuva Lasse Virenin kaatumisesta kaapattiin – usko tai älä, asialla oli yllättäen valtamedia
Kommentoi Facebookissa