TERVEYS Sisäilmaan liittyvä oireilu on yleistä ja sen syiden selvittämiseen sekä terveysriskien arviointiin on esitetty ratkaisuksi toksisuustestejä. Testeillä mitataan sisäympäristöstä kerättyjen näytteiden aiheuttamia vahingollisia vaikutuksia testieliöille. Nykyiset toksisuustestit eivät kuitenkaan sovellu sisäilmahaittojen arviointiin.
Tällä hetkellä sisäilman aiheuttamaa terveysriskiä arvioidaan pääasiassa rakenteiden ja järjestelmien kunnon perusteella tehtyjen arvioiden pohjalta. Näiden selvitysten tekeminen vaatii monialaista osaamista ja monipuolisia tutkimusmenetelmiä.
Olisi houkuttelevaa löytää pikatesti, jolla sisäilman haitallisuus voitaisiin arvioida. Joitakin testejä markkinoilla jo onkin. Testit eivät kuitenkaan ole viranomaisten hyväksymiä eikä niitä ole validoitu tieteellisten kriteerien perusteella sisäilman haitallisuuden arviointiin.
– Nykyisellään toksisuustestien käyttäminen ei ole järkevää eikä suositeltavaa sisäilman haitallisuuden arviointiin, sanoo toksikologi, dosentti Kati Huttunen Itä-Suomen yliopistosta.
– Testien tulosten perusteella tehtävien virheellisten johtopäätösten riski on suuri, ja väärien toimenpiteiden myötä myös inhimilliset ja taloudelliset vahingot voivat kasvaa suuriksi.
Sisäilman toksisuustestauksen suurimpia ongelmia on pyrkimys kuvata moninaista sisäilmaoireilua yhtä vaikutusta mittaavalla testillä.
– On tärkeää tiedostaa, ettei ole olemassa yhtä sisäilmasairautta tai -oiretta, jota edes teoriassa voitaisiin mallintaa yhdellä testillä, sanoo lääkäri, johtava asiantuntija Tiina Santonen Työterveyslaitoksesta.
Yksi testi ei mittaa useilla eri mekanismeilla aiheutuvia vaikutuksia. Esimerkiksi solujen liikkuvuutta mittaava testi ei anna tietoa altisteen ärsyttävyydestä, herkistävyydestä tai keskushermostovaikutuksista.
Sisäilman toksisuustestaukseen tuovat haastetta myös käytetyt näytemateriaalit. Koska sisäilman toksisuutta ei voida mitata suoraan, testaus suoritetaan välillisesti esimerkiksi tutkimalla sisäympäristöstä kerättyä pölyä tai sisäilmasta tiivistettyä vettä. Välillinen näytemateriaali ei kuitenkaan koskaan vastaa koostumukseltaan ja pitoisuudeltaan sitä kokonaisuutta, jolle ihminen sisäilman välityksellä altistuu.
Toistaiseksi yhtään menetelmää ei ole validoitu käyttötarkoitukseensa. Validoinnilla tarkoitetaan sitä, että menetelmän luotettavuus, laboratoriosta riippumaton toistettavuus ja soveltuvuus aiottuun käyttötarkoitukseen on selvitetty perusteellisesti. Ennen sitä testejä ei voida hyväksyä viranomaiskäyttöön.
Tiedot käyvät ilmi Työterveyslaitoksen, THL:n ja Itä-Suomen yliopiston toksikologien ja rakennusterveysasiantuntijoiden kirjoittamasta artikkelista Duodecim-lehdessä 8/2019.
Lue myös: Sisäilmaan liittyvät terveyshaitat ovat yleisiä – joka viides nainen on kokenut oireita työpaikalla
Kommentoi Facebookissa