Suomen alppihiihto selviytyi MM-kisoista kunnialla – matka kärkeen silti valtava

Samu Torsti on Suomen alppihiihdon kärkinimiä

Samu Torsti on Suomen alppihiihdon kärkinimiä. (Kuva Ski Sport Finland)

Suomalainen alppihiihto näyttää selättäneen pahimman lamansa.

ALPPIHIIHTO Alppihiihdon MM-kisat päättyivät Italian Cortina d’Ampezzossa sunnuntaina. Suomalaisittain kisat tarjosivat muutaman hyvän suorituksen, vaikka Suomen kansainvälisen tason olennaisesta nosteesta ei kannata puhuakaan.

Samu Torsti oli suurpujottelussa 15:s. Parisuurpujottelussa Torsti oli 12:s, mikä oli myös hänen uransa paras MM-kisasijoituksensa toistaiseksi.

Naisten puolella parhaasta suomalaissijoituksesta vastasi Erika Pykäläinen, joka oli suurpujottelussa 29:s. Pujottelussa Pykäläinen ja Riikka Honkanen karsiutuivat toiselta kierrokselta.

Joukkuekilpailussa Suomen joukkue oli yhdeksäs. Yllätys oli lähellä, sillä Suomi oli vähällä pudottaa kilpailussa Italian jatkosta.

Torsti, 29, on suomalaisen alppihiihdon tämän hetken ykkösnimi. Hän on harjoitellut tällä kaudella Ruotsin joukkueen kanssa ja nähtävissä on ollut orastavaa tason nousua.

Tosin sijoitusten valossa Torsti ei ole merkittävästi parantanut. Sotshin 2014 olympialaisissa hän oli suurpujottelussa 21:s ja Pyeongchangissa 2018 samassa lajissa 17:s.

Suomen taso miesten alppihiihdossa on yhä todella kapea. Naisten puolella tilanne on lupaavampi.

Honkanen on vasta 22-vuotias ja Pykäläinen 20-vuotias. Suomen merkittävin lupaus, 17-vuotias Rosa Pohjolainen ei päässyt mukaan MM-kisoihin loukkaantumisen takia.

Suomen naisten kärkikolmikolla on ihan realistisia mahdollisuuksia nousta maailman kärkipään tasolle. Paljon riippuu tietysti siitä, miten alppihiihto saa valtiovallalta veikkausvoittovaroista tukea. Resurssit alppihiihdon huippumaihin verrattuna ovat auttamattoman riittämättömiä.

Juttuvinkki: Marja-Liisa Kirvesniemi oli ”someraivon” kohde jo kauan ennen someaikaa

Suomalaisen alppihiihdon kultakausi ajoittui 1990-luvun lopulta 2010-luvun alkuun. Kalle Palander ja Tanja Poutiainen saavuttivat paljon menestystä. Palanderin 1999 MM-kulta ja Poutiaisen 2006 MM-hopea Torinosta ovat suomalaisen talviurheilun kaikkien aikojen merkittävimpiä saavutuksia.

Uusia huippuja Suomesta ei enää ole tullut. On ollut useita lupauksia, jotka eivät ole kyenneet ottamaan sitä viimeistä askelta huipulle.

Suomen mediassa alppihiihto menetti näkyvyyttään 2010-luvulla roimasti. Mäkihyppy on ollut Suomessa samassa tilanteessa. Ampumahiihtokin on nyt samalla tiellä Kaisa Mäkäräisen lopetettua uransa.

Suomalaiset talviurheilun yksilölajien valovoimaiset tähdet ovat vähissä. Itse asiassa maastohiihtäjät Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski, yhdistetyn kilpailija Ilkka Herola sekä lumilautailija Rene Rinnekangas ovat ainoita suomalaisia, joilla voisi henkilökohtaisissa olla realistisia mahdollisuuksia mitaliin Pekingin 2022 talviolympialaisissa.

Suomalaisessa alppihiihdossa pahimmat lamavuodet lienevät ohi, mutta Pekingin olympialaisista suomalaista alppihiihtomitalia on vielä turha odotella.

Teksti Otto Palojärvi

Lue myös: Kaisa Mäkäräinen lopetti uransa – suomalainen ampumahiihto romahti

Kommentoi Facebookissa