LUONTO Luonnonvarakeskuksen mukaan kokonaan tai pääasiallisesti Suomen puolella liikkuvia susilaumoja oli yhteensä 14 kappaletta. Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan molemmin puolin liikkuvia laumoja oli puolestaan seitsemän. Lisäksi susiparien asuttamia reviirejä arvioitiin olevan yhteensä 18, joista kolme sijoittuu itärajan molemmille puolille.
Maaliskuun 2017 tilanteen mukaan Suomen susikanta on noin 25 prosenttia pienempi kuin se oli maaliskuussa 2016. Silloin susia arvioitiin olevan 200–235 yksilöä.
Muutoksen taustalla on Luonnonvarakeskuksen mukaan todennäköisesti useita tekijöitä. Yksi muutosta selittävä syy lienee talven 2015–2016 korkea aikuiskuolleisuus, mikä on omiaan alentamaan kannan pentutuottoa. Osan vuosien välisestä erosta näytti selittävän myös se, että aiemmassa kanta-arviossa omiksi rajalaumoiksi tulkittuja laumoja voitiin yhdistää geneettisen yksilöinnin perusteella.
Osana kannanarvioinnin kehittämistä tämän vuoden kanta-arviossa on käytetty aiempaa laajemmin DNA-pohjaisia yksilömäärityksiä. DNA-näytteiden – yhteensä 970 näytettä – analysoinnista on vastannut Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskus. Kattavin geneettinen näytemateriaali saatiin Lounais- ja Etelä-Suomesta sekä Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta.
Muina oleellisina tietolähteinä on käytetty Tassu-tietojärjestelmään kirjattuja susihavaintoja ja GPS-pannoilla varustettujen susien liikkeitä koskevaa paikkatietoa. Tassu-tietojärjestelmään kirjattiin yhteensä 8 047 susihavaintoa aikajaksolla 1.8.2016–15.3.2017. Kolmetoista GPS-pannalla varustettua sutta puolestaan tuotti paikkatietoja kuudelta eri reviiriltä.
Suomen Metsästäjäliitto toteaa, että esitetty notkahdus tuntuu uskomattomalta. Laumoissa ja reviirialueissa on havaittu muutoksia, mutta metsästäjien näkemykset eivät tue kokonaismäärän muuttumista Luken esittämässä muodossa. Metsästäjäliitto edellyttää, että arvion perusteet selvitetään seikkaperäisesti ennen kuin mitään kannanhoitoon liittyviä jatkopäätöksiä tehdään.
Dna-tutkimus tuo tarkkuutta suden kanta-arvioon mutta kattavuutta tarvitaan merkittävästi lisää. Dna-näytteiden avulla laumojen reviirit, yksilömäärät ja sukulaissuhteet ovat tarkentuneet, mutta tutkimus ei kuitenkaan vielä ole täysin kattava eikä aukoton. Noin puolet kerätystä materiaalista oli käyttökelvotonta, ja näytteiden kerääminen ei ole ulottunut kaikille reviireille eikä kerättyjenkään laumojen osalta aukottomasti.
Itä-Suomessa metsästäjät tekevät marras-joulukuussa erillislaskennan, jolla pyritään vahventamaan kanta-arvion havaintoaineistoa. Samanaikaisesti on myös Tassu-järjestelmän toimivuus varmistettava. Eri toimijoiden välisessä yhteistoiminnassa on ollut ongelmia, tiheimmillä suurpetoalueilla osa SRVA-toimijoista on irtisanonut sopimuksensa. Lisäksi petohavaintojen syöttäminen järjestelmään on vähentynyt valtakunnallisesti yli 30 prosenttia.
Kommentoi Facebookissa