METALLINPALJASTIN Jos metalliesineiden etsiminen maanpinnan alta kiinnostaa harrastuksena, Metsähallitus muistuttaa, että myös sen hallinnoimilla valtion mailla saa käyttää metallinilmaisinta. Metallinpaljastimen käyttö on sallittua jokamiehenoikeuksien puitteissa.
Mutta ennen kuin lapio uppoaa maahan, pitää kaivajalla olla maanomistajan lupa. Maaperän kaivamista edellyttävään metallin etsimiseen vaadittava Metsähallituksen antama suostumus on pyydettävä vähintään kaksi viikkoa etukäteen lähettämällä sähköposti Metsähallituksen kirjaamoon. Viestissä on mainittava pyytäjän nimi ja yhteystiedot, kohdealue ja etsinnän tarkoitus.
Kaivaminen on tehtävä käsityövälinein, maastoa ja puiden juuristoa mahdollisimman vähän vaurioittaen. Kun kaivantoa ei enää tarvita, se on peitettävä välittömästi. Suostumuksen saaja vastaa toiminnastaan mahdollisesti aiheutuvasta haitasta ja vahingosta.
Luonnonsuojelualueilla on myös huomioitava suojelualueen liikkumisrajoitukset. Mikäli alueella ei ole liikkumisrajoituksia, alueella voi liikkua metallinpaljastimen kanssa jokamiehenoikeuksien mukaisesti. Maaperän kaivaminen ei ole sallittua ilman tutkimuslupaa.
Metsähallituksen Luontopalvelut voi myöntää toimintaan tutkimusluvan, mikäli kyseessä on tieteellinen tutkimus. Luvan myöntämisedellytys on, että toiminnasta ei ole haittaa kulttuuriperinnölle, lajeille, elinympäristöille, suojelualueen hoidolle ja muulle käytölle.
Muinaisjäännösten ja muiden kulttuuriperintökohteiden osalta lupa tarvitaan myös Museovirastolta. Museoviraston julkaisemista oppaista saa myös tietoa siitä, kuinka harrastajat voivat olla avuksi vielä maan kätköissä olevan historiamme selvittämisessä.
Muinaismuistolain mukaisilla muinaisjäännösalueilla ei saa alle 200 metrin etäisyydellä kohteista kaivella maata, ei myöskään muilla kulttuuriperintökohteilla, entisillä sotatoimialueilla eikä taistelupaikoilla. Näiltä kohteilta ei saa kerätä mitään esineitä pois. Sotaromu voi myös sisältää räjähteitä, joten sitä ei oman turvallisuuden vuoksikaan kannata tonkia.
Muinaismuistolain ja löytötavaralain tarkoittamat esineet eivät ole löytäjän tai maanomistajan omaisuutta. Alle satavuotias löytöesine, jonka omistajaa ei tunneta, on löytötavara. Sen omistajuus ratkeaa löytötavaralain mukaan ja asiaa hoitaa poliisiviranomainen.
Yli satavuotias löytöesine, jonka omistajaa ei tunneta, on irtain muinaisesine. Sen omistajuus ratkeaa muinaismuistolain mukaan ja asiaa hoitaa Museovirasto. Sotatoimien jäljiltä löytyvät tavara, niin sanottu sotaromu, on puolustusvoimien omaisuutta.
Lue myös: Laukon kartanolta merkittävä hautalöytö – keihäänkärkiä, kirveitä, pääkalloja ja karhunkynsi
Kommentoi Facebookissa