Idän ja lännen makutaistelu päätyi keittolautaselle – kotimaisin höystein

Kuvan aineksista voisi useimmat jättää pois, mutta näillä tulee jännempää!

Kuvan aineksista voisi useimmat jättää pois, mutta näillä tulee jännempää! (Kuva Timo Ernamo)

Sattumat sopassa ovat kivoja, mutta sosekeitot maistuvat, vaikka proteesit olisivat jääneet naapuriin.

RUOKA Keskitalvi on oivaa aikaa sosekeitoille, tällä kertaa sosekeitto on myös vegaaninen. Tälläkin palstalla on tehty muun muassa maa-artisokkakeittoa ja palsternakkasosekeittoa.

Monet ovat ainakin syöneet mustajuurikeittoa, purjo-perunasosekeittoa tai porkkana-inkiväärikeittoa. Otetaan kiinni kahdesta viimeksi mainitusta, mutta ennen sitä muutama sana yleisistä asioista.

Muutaman kohdan muistilista

Jauhoiset juurekset paloina, huonosti soseutuvat juurekset ehkä karkeana raasteena. Sipulit ja chilin kaltaiset ainekset kuullotetaan. Myös maa-artisokat kuullotetaan, jotta maku tiivistyy.

Jämerät maut saadaan kuriin neutraalein aineksin. Tulisille vastapainoksi makeaa.

Heilauttamalla tasapainoa saadaan erilaisia keittoja.

Käyttämällä erilaisia pohjaliemiä saadaan hyvin toisistaan poikkeavia makusävyjä esiin. Pohjalientä ei ole pakko käyttää.

Miltei poikkeuksetta makua pehmennetään lopuksi lisäämällä esimerkiksi kermaa tai kookosmaitoa.

Nopeasti kypsyvät ainekset isompina paloina kuin hitaasti kypsyvät.

Eiköhän tuossa ole kyllin. Jokainen voi lisätä oman tarpeensa mukaan muistisääntöjä.

Tämänkertainen tapaus

Kuvan aineksista saa parhaimmin aikaiseksi hieman itämaisen tyyppisen keiton kotimaisin höystein. Eli tällä kertaa tapaus on varsin yksinkertainen, suorastaan helppo.

Keitossa on yhdistetty purjo-perunakeiton ja porkkana-inkiväärikeiton ideat, mutta porkkana on vaihdettu helpommin hajoavaksi bataatiksi.

Kertaus ainesten tehtävistä:

Sipulit tuovat voimaa ja tavallinen kuullotuksen jäljiltä hieman makeuttakin.

Chili ja inkivääri tuovat aromikasta tulisuutta.

Bataatti makeuttaa aromaattisesti, peruna tasapainottaa.

Lime tuo hapokkuutta ja sen käyttö on valinnaista. Voi siis jättää pois.

Asiaan.

Soppa kiehumassa ja loppusilauksen jälkeen. Eroa on.
Soppa kiehumassa ja loppusilauksen jälkeen. Eroa on. (Kuva Timo Ernamo)

Tarpeet (tapauskohtaisesti)

700 g perunaa

500 g bataattia

sipuli

purjosipuli

2–3 valkosipulinkynttä

2 punaista chiliä

peukalon kokoinen pala inkivääriä

1,2 l vettä

2 yrttikasvisliemikuutiota

400 g kookosmaitoa

2 tl currya

1 tl kurkumaa (värin vuoksi)

sormisuolaa, ruokosokeria, timjamia, rosmariinia

(1 limen mehu)

Tee

Putsaa sipulit ja pilko pieniksi. Samoin chili.

Laita vesi kiehumaan vedenkeittimeen, jos sinulla on sellainen.

Laita kattilaan tilkka öljyä ja kun se on kuumennut, ala freesata sipuleita ja chiliä.

Lisää timjami ja rosmariini, jos käytät niitä, ja freesaa hetki niitäkin.

Lisää vesi ja kasvisliemikuutiot.

Kuori ja pilko perunat ja bataatti. Lisää joukkoon.

Anna kiehua noin 15 minuuttia.

Kuori ja raasta sillä aikaa inkivääri. Avaa kookosmaitopurkki. Jos käytät ilmeä, halkaise se. Lime on kuitenkin hapokas ja se voi olla joillekin tässä sopassa vähän liikaa.

Lisää keittoon curry ja halutessasi myös kurkumaa.

Lisää inkivääri ja kookosmaito, keitä vielä viitisen minuuttia.

Soseuta keitto sauvasekoittimella.

Tarkista maku ja viimeistele keitto suolalla ja ruokosokerilla. Ruokosokerin tavallista sokeria pehmeämpi makeus taittaa turhan kirpeyden pois.

Ei kerrota kenellekään, mutta tämä on jo santsilautanen.
Ei kerrota kenellekään, mutta tämä on jo santsilautanen. (Kuva Timo Ernamo)

Keiton kanssa kannattaa tarjota vaaleaa, mutta maukasta leipää.

Oiva eväs alkutalven katumusharjoituksiin ja muutenkin!

Jos viini maistuu, kannattaa ottaa makeaa ja aromaattista viiniä, kuten Gewürtztramineria Alsacesta, Ranskasta. Alkon tunnus on höyryävä lautanen.

Ensi kerralla sitten kirjoittelen keskitalven lihapadasta.

Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.
Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.

Kuka on Kotigokki?

Kirjoittaja Timo Ernamo on 59-vuotias vaari, joka on työskennellyt kirjankustantamoissa miltei 30 vuotta. Se on lähes yhtä kauan kuin hän on kirjoittanut ruoasta.

Entisen aktiiviliikkujan voi nähdä metsässä sienikorin kanssa tai vesistöjen äärellä virvelin ja jopa onkivehkeiden kanssa heilumassa, niin rannalla kuin veneessäkin.

Hän on syntyperäinen raumalainen, joka lähti Helsinkiin opiskelemaan 1977 ja jäi sille tielle. Nykyisin hän on Johnny Knigan toimituspäällikkö. Kniga on WSOY:n itsenäinen kustannusyksikkö.

Kommentoi Facebookissa