Piirakka on helppo tehdä ja se on hyvää

RUOKA Olipa kerran jauhopeukalo, joka oli juuttunut keskelle kämmentä. Tapauksesta kerrotaan seuraavaa.

Lihapiirakka syntyi eräänä päivänä pohdinnan tuloksena ja myöntää täytyy, että aiempaakin kokemusta oli, mutta asiasta oli niin kauan, ettei jauhopeukalon toiminnasta ollut minkäänlaista varmuutta.

***

Tavoitteena oli – ja tulee ollakin – nätti ja rapsakka kuori ja mehevä ja maukas sisus.

Hyvänkin levylihapiirakan sisus on usein hieman kuivakas. Asia on korjattavissa eikä se ole vaikeaa. Vaihdetaan riisi.

***

Lähikaupassa oli Sunnuntain piirakkalevyt loppu. Kaksi levyä painaa muistaakseni yhteensä 500 grammaa ja ainoa myynnissä ollut vehnälevy oli 400 gramman klöntti.

No, sen kun sulatti (puolitoista tuntia), jakoi kahtia ja sitten kaulitsi, niin ihan hyvin taikina toimi. Se on myös sokeriton ja laktoositon, kotimainen ja siinä lukee: suolaisille piirakoille. Taikina tulee käsitellä kylmästä kohmeisena, muttei jäisenä.

Piirakkataikinan sulaessa keitin ensin vettä ja tein puoli litraa kasvislientä. Sitä oli kuutioina, muutkin liemet käyvät.

Pilkoin yhden punasipulin.

Laitoin kattilan levylle, lorautin sinne hieman oliiviöljyä ja kun se kuumeni, laitoin sipulin kuullottumaan.

Lisäsin desilitran risotto-riisiä, lähikauppa myi vain Arboriota, joten sitä se oli.

Kuullotin tätä kaikkea ja rupesin lorottamaan kasvislientä sekaan.

Mausteeksi laitoin rosmariinia ja hieman savustettua tulista chiliä sekä enemmänkin väriaineeksi kurkumaa.

Kurkuma symboloi turhamaisuutta (tässä).

Keittäminen kestää parikymmentä minuuttia. Oikeastaan koko liemilitran puolikas meni. Lopputulos oli kostea, muttei märkä.

***

Sitten paistoin 400 grammaa eli paketillisen naudanjauhelihaa, jonka maustoin suolalla, pippurilla ja timjamilla.

Sekoitin riisin ja jauhelihan, maistoin ja totesin, että juuri näin.

Otin ensimmäisen taikinaklöntin. Jauhotin leivinarkin, lätkäisin klöntin sille, kääntelin että se jauhottuu molemmin puolin ja irtoaa paperista, laitoin toisen arkin päälle ja kaulitsin taikinan ihan ohueksi ja muotoon.

Otin päällimmäisen arkin pois ja vedin pohjan uuninpellille.

Levitin täytteen sille.

Toistin leivinarkkikuvion toisella klöntillä, mutta paperit otin talteen ravistettuani ensin jauhot roskiin.

Sain sen penteleen nostettua täytteen päälle ja saatoin nipistellä piiraan kiinni.

Otin terävän haarukan ja pistelin kanteen runsaasti pieniä reikiä, että turhat paineet lähtevät veks ja piiras pysyy muodossaan.

Sitten rikoin kananmunan juomalasiin, sekoitin sitä samalla haarukalla ja vetelin pullasudilla munat piiraan kannelle.

200 astetta, kiertoilma ja reilun 20 minuutin päästä se näytti tuolta (ks. kuva).

Hyvää oli. Poropeukalosta saa jauhopeukalon. Ei tuo ole vaikeaa tai hankalaa, loppujen lopuksi.

Viiniksi voi ottaa vettä tai olutta tai sitten espanjalaista, lähinnä Riojaa, mielellään Crianza. Se lukee pullon kyljessä. Reservakin menee, mutta on vähän turhan hienoa piiraalle.

***

Jokohan vihdoin ensi viikolla malttaisin julkaista sen lopullisen makkarapaistoksen version, von Döbelnin currywurstin.

Saas nähdä, ans kattoo.