Kauko Kare selailee Uutta Kuvalehteä, joka tuli kuuluisaksi suurilla paljastuksillaan. (Kuva Eri mieltä)
Presidentti apujoukkoineen yritti siirtää Kareen hengentuotteet unohduksiin kirjahyllyn perimmäiseen nurkkaan.
KIRJAT Kun Urho Kekkosen 120-vuotispäivää juhlittiin, ilmestyi myös Kekkosen eräästä kiivaimmasta vastustajasta kertova teos. Päivän Lehden kolumnistinakin tutun Seppo Konttisen sekä Kari VitienEri mieltä – todenpuhuja Kauko Kareen elämä (Otava) piirtää kuvan ajasta, jolla on yllättäviäkin yhtymäkohtia tähän päivään.
Kirjailija, toimittaja, kääntäjä ja kustantaja Kauko Kare oli Kekkosen ja suomettumisen ajan sananvapauden puolustaja, jonka vastapuoli näki neuvostovastaisena häirikkönä ja ulkopolitiikan ikkunoiden rikkojana. Kareen jyrkät mielipiteet saivat välirikon aikaan myös monien lehtitoimitusten kanssa, joten hänestä tuli free lance -toimittaja.
”Kauko Kare tiesi kuuluvansa tasavallan presidentin katsannossa vaalimainoksessa haukuttuun neuvostovastaiseen äärioikeistoon. Presidentti Kekkonen apujoukkoineen yritti siirtää Kareen hengentuotteen marginaaliin, unohduksiin kirjahyllyn perimmäiseen nurkkaan kommunistien, demareiden ja keskustalaisten suosiollisella avustuksella, tukijoukkoinaan Yleisradio ja esimerkiksi Suomi-Neuvostoliitto-Seura. Kekkosen poliittinen hovikirjailija Matti Kurjensaari uskoi, että vaikka maassa vallitsi historiallisen suuri sananvapaus, yksi Kare jaksoi jankuttaa sensuurinvaltaisesta Suomesta.”
Toimittajauransa alussa Kauko Kare pukeutui tyylikkäästi, mutta arjessa hän katsoi, että ”herrat ne vaatteilla koreilee”. (Kuva Eri mieltä)
Kare julkaisi vuonna 1967 perustetun kustantamonsa Alea-Kirja Oy:n kautta monia kriittisiä kirjoja. Perustamisvuonna julkaistusta Tähän on tultu -kirjasta otettiin yhdeksän painosta ja sitä myytiin peräti 70 000 kappaletta. Kirja on kokoelma sitaatteja, joissa tarkasteltiin kriittisesti Kekkosta, suomettumista ja Neuvostoliittoa.
Erityisesti Kare muistutti Urho Kekkosen monista takinkäännöistä. Vapaussotaan osallistuneesta Kajaanin sissistä tuli ensin innokas AKS:n kannattaja, sitten talvisodan rauhan vastustaja, rauhanopposition mies ja lopulta Neuvostoliiton poliittisten tavoitteiden ymmärtäjä. Historiantutkijat ovat sittemmin todenneet Kareen olleen Kekkos-kritiikissään useammin oikeassa kuin väärässä.
Eri mieltä -kirjan tekijät eivät kuitenkaan kovin selkeästi tuo esiin Kareen luonteen ja toiminnan negatiivisia piirteitä. Yleisradion entisten taloustoimittajien vanha työnantaja nostetaan sen sijaan tikun nokkaan, muun muassa Näin naapurissa -ohjelmat sekä sylttytehtaan isännät Eino S. Repo ja Jouni Mykkänen.
Tämän päivän keskustelu sananvapaudesta, valemediasta, vihapuheesta, sensuurista, äärioikeistosta ja maalittamisesta ei ole mitenkään uutta. Vihapuhe-sanaa ei vielä käytetty Kekkosen ja Kareen aikana, vaikka puheet ja kirjoitukset olivat kovempia kuin nykyaikana.
Sananvapauden puolustaminen on aina riippunut siitä, kenen sananvapaudesta on kysymys. Kareen aikana sananvapaus oli ainakin juridisesti laajempaa, koska syytettynä tai käräjäoikeudessa toimittajia tai kirjoittajia oli harvoin. Kirjan loppukappale kiteyttää elämän raadollisuuden.
”Lopussa kaikki on aina hyvin. Kirjan sankareille, Kareelle ja Kekkoselle viimeiset vuodet olivat armollisia. Muistisairaus vei heiltä oman historiansa – kansakunnan muistiin he jäivät.”
Kommentoi Facebookissa